Asiahan on nyt niiiin, että mä olen täs nyt hieman yli viikon ollut tän jätkän – sanotaan viju’ksi nyt tässä vaikka jepjepjee – kanssa yhdessä, enkä oo aijemmin seurustellut kenenkään kanssa. Eli jeejee, eka suhteeni ja jaan sen netissä, kuinka vinhaa tämä onkaan !
   No ei, asia on vaan niin, että minuu raivostuttaa aivan älyttömästi kun ihmiset olettaa kaikkee meistä. Me ollaan viikko ja risat oltu yhessä, ja miusta tuntuu et nyt pitäis kääntää juttu vaan ihan kaveri tasolle takasin. Viju on mahtavaa seuraa, mutta riidellään välillä iha pikku asioistakin, ja jätkä taitaa pitää miusta enemmän kun mie pidän siitä, joten miusta ei oo reilua tämmönen kumpaakaan kohtaan. Plus miun viime kevään ihastus (japi’ksi häntä voisi kutsua) on nyt alkanut näyttää vähän lämpenemisen merkkejä, itse asias molemmat ollaan ihan innoissamme tällä hetkellä, ja mie ihan rehellisesti voin sanoa et pidän Japista enemmän kun Vijusta. Minuu vaan rajottaa Viju, jos en olis sen kanssa yhessä, oltais Japin kanssa pitkälläki..
  Sanoisin Vijulle heti et tää ei enää toimi, mutta rohkeus puuttuu! Ja mieli tekis sanoo ihan kasvostusten oltaessa, eikä vaikka msn keskustelussa, mutta tää pitäis saada alta nopeesti pois, ja oon ainakin huomisen vielä kotona, eikä me nähtäis. Joten mitenkä on, MITÄ VITTUA MIE TEEN.
   Otsikkoa ihmettelette varmaan lukijat (jos niitä nyt sitten yhtään on), se tulee siitä, että ihmiset olettaa miun ja Vijun jutulta paljonki kaikkee. Kumpikaan ei  olla mitenkään suosittuja, ihan tavallisia ihmisiä, eikä oletetakkaa olevamme muuta (toisin kun puolet meidän koulusta). Ja mua ärsyttää se, että esim facebookissa (missäpä muuallakaan) ihmiset vihjailee kaikkee meistä, ja mä en voi sanoo takasin niille et ”joo tää status ei liity yhtään Vijuun”, koska sitten Viju ite tulis kyselemään multa et mitä vittua tää on. Ja sitä mie vähiten haluan.